Terveiset tieltä tulisen suon varrelta

Kusista huomenta kaikille ja varsinkin lukijoilleni.

Rakkaat lukijani haistakaa paska. Aloitettuani interaktiivisen ajokirjan pidon, olen saanut pelkkää paskaa niskaan. Ennen elämäni oli uomissaan. Minulla oli yhteiskunnallisesti arvostettu asema metallisen mestariteoksen komentajana. Ilmaiset joukkoliikennematkat ja minua ihailtiin ympäri Itäistä kaupunkia, sekä Lauttasaaressa. Minulla oli oma asunto, jossa kaikenlisäksi viihdyin erittäin hyvin.

Mitä minulla nyt on?

Minäpä kerron kaikille teille kusipäille, jotka saatte sairasta iloa minun epäonnestani.

Sain juuri kuulla, että hyvä ystäväni tappoi parhaan ystäväni ja, että hän on päästään sekaisin. Pauli meni ja teki jotain todella pahaa parhaalle ystävälleni, minun veljelleni Kai Raumalalle. Hän tarjosi viime viikonloppuna veljelleni sekalaisen valikoiman väkivaltaisuuksia.

Pauli, jos luet tätä haista paska. Toivon ettemme enää ikinä ole tekemisissä ja Pauli, jos mietit miten aseistautunut haalarijengi pääsi jäljillesi, niin voin tunnustaa antaneeni pienen vinkin. Eli ollaan sujut Pauli, Vantaalle terveisiä. Nauti uudesta kodistasi. Paulin lopetettua vuokran maksun, olen menettänyt oman rakkaan asuntoni. Tällä hetkellä minulla on pulaa tavarasta ja rahasta. Oikeastaan pulaa on kaikesta paitsi uhkauksista.

Univormuni jouduin luovuttamaan jo ajat sitten ja sitä en kaipaa, paitsi sen tuomaa arvostusta kanssaihmisissä. Vaimoni olen menettänyt jo ajat sitten ja naisia en elämääni kaipaa, jos jotain olen oppinut niin sen ettei naisiin voi luottaa. Kun vielä olin vaimoni kanssa yhdessä tunsin paremmin joka perjantaisen nousuhumalan tunteen, kuin vaimoni. Pystyn edelleen kuvailemaan 35 positiivisella adjektiivilla nousuhumalaa, mutta vaimoani vain kolmella. Mainittakoon tähän, että kaikki sukupuolitaudit elämäni aikana olen saanut naisilta. Tämä, jos mikä kertoo naisten petollisesta luonteesta. Hyvät mieskollegani pitäkää varanne.

Tällä hetkellä omaisuuteni ovat vaatteet ylläni ja kirkas mieleni. Olen menettänyt kaiken, mikä on pitänyt minut kiinni yhteiskunnassa. Onnekseni olen saanut uusia hyviä ystäviä, jotka ymmärtävät minua. Vietettyäni aikaa Itäkeskuksen metroasemalla olen tutustunut moneen vanhaan kollegaani, joilla on sama tilanne, kuin minulla. Uudeksi parhaaksi ystäväkseni on muodostunut Hartsa (oikealta nimeltä Harri Kyysalmi). Hartsa on itsekin ajanut metallisia mestariteoksia työkseen ennen kuin hän menetti kävelykykynsä hirvittävän onnettomuuden seurauksena. Hartsa joutui veret seisauttavaan onnettomuuteen, jonka takia hän halvaantui keskivartalosta alaspäin ja joutuu sen seurauksena liikkumaan pyörätuolin avulla, sekä onnettomuuden takia hänen naamansa on hieman palanut ja tämän takia hänen suunsa roikkuu auki koko ajan. Mutta ei sitä edes huomaa, jos ei tarkasti katso. Eikä naama hyvää miestä pahenna. Kyllä näin on!

On muuten hyvin kätevää liikkua paikasta toiseen pyörätuolilla. Siinä ei tarvitse paljoa laittaa askelta toisen eteen. Täytyy myös kehua Hartsan pyörätuolia, se on metallinen mestariteos pienessä koossa. Metalliset alumiinikehikot pitävät mestariteoksen kasassa ja liikkumiseen auttavat 20 tuumaiset kevyet alumiinivanteet kumipäällysteineen. Kaiken tämän lisäksi edessä ovat vielä kahdet pienemmät ohjainpyörät, jotka mahdollistavat yliluonnolliselta tuntuvan kääntyvyyden. Istuimena hänellä on todella taidokkaasti verhoiltu penkki, joka oikein kutsuu halvaantumaan. Takana ovat kumilla päällystetyt metalliset työntökahvat, joista ei tule edes rakkoja työntäessä. Kyllä Hartsan kelpaa. Itsekin salaa toivon halvaantuvani, jotta saisin samanlaisen yhden henkilön mestarillisen mestariteoksen. Siinä yhdistyisi biologinen mestariteos mekaaniseen mestariteokseen. Kaiken tämän lisäksi Hartsa saa valtiolta kuukausittain työkyvyttömyyseläkettä, halvaantumisen johdosta. Se ei todellakaan ole mikään pieni summa täällä Itä-Helsingissä. Itähelsinkiläiseksi Hartsa on hyvin varakas. Varakkuus oikein huokuu hänen hienosta asunnostaan. Hän asuu arvostetulla Roihuvuoren alueella, klassiseen tyyliin rakennetussa matalassa kerrostalossa ja vieläpä ensimmäisessä kerroksessa. Kerrostalo on rapattu varmastikin suurilla kustannuksilla mieltä hivelevän punertavan värimaailman sävyiseksi ja parvekkeet ovat kauniin luonnonvalkoiset, joista ainakin itselläni tulee mieleen Kreikan rannikon pienten kylien harmoninen julkisivu, jos katsoisi kylää yläviistosta korkealta kummulta. Katsoessani Hartsan asuinympäristöä pystyn mielessäni kuvittelemaan kaiken sen onnen ja elämänilon, joka kumpuaa ympäristön asukkaista. Osoitekin on isolta rahalta ja vallalta kalskahtava Tulisuontie 4 B 12. Kadun nimikin on, kuin suoraan Kalevalasta. Tulinen suo, jonka läpi kulkee tie, jota pitkin katajainen kansa kulkee. Ahh mikä miljöö, mikä ympäristö. Oi miksi en tiennyt aikaisemmin tästä paikasta, jota myös kutsutaan maanpäälliseksi taivaaksi. Täydellisen asuinympäristön lisäksi hänelle on rakennettu metallinen ritiläramppi, jolla voi suoraan ajaa kotiin. Kuvitelkaa hän on linja-auto pienoiskoossa. Kuljettaa päivät itseään ja päivän päätteeksi hurauttaa suoraan tallille ramppia pitkin. Mahtavaa, sanon minä. Rampin lisäksi hänen kotoaan löytyy avaruusaluksen WC tiloihin verrattava WC tila. On Nasan kehittelemää wc istuinta ja vaikuttava metallikehikko, joka ympäröi pönttöä. Hartsan tarvitsee vain hurauttaa yhden hengen metallisella mestariteoksella pöntölle ja kiinnittyä metallikehikkoon, joka mahdollistaa hänen ulostaa pönttöön ilman fyysisiä suoritteita. Sanomattakin on selvää, että kaikki toimii automaattisesti. Eikä tässä vielä kaikki. Pönttöön on kytketty vesisuihku, joka puhdistaa Hartsan ulostamisen jälkeen. Pelkästään nappia painamalla. Hartsan koti on oikea insinöörien taidonnäyte. En edes uskalla arvata miten paljon rahaa kaikki tämä on maksanut. Paljon, sen voin sanoa.

Mahtavuutta, kuten sukulaismies Matinkylästä sanoisi.

Hartsan asunto on yksiö massiivisella wc:llä, mutta tiedättekö rakkaat lukijani mikä on parasta asunnossa. Hartsa on sanonut, että voin asustella hänen luonaan, kunnes pääsen taas metallisen mestariteoksen ohjaimiin taas. Hartsa itse pysyy hienossa tuolissaan ympäri vuorokauden, joten minä voin bunkata Hartsan lattialla. Jos minullakin olisi tuollainen tuoli, en siitä hevillä poistuisi. Huonekaluillahan Hartsa ei mitään tee, johtuen hänen halvauksesta. Uskon, että meillä tulee olemaan mahtavaa kämppiksinä. Toisin, kuin minulla ja Paulilla, kun olimme vielä kämppiksiä. Paulilla on paljon omia ongelmiaan ja hän toi ne ongelmat kotiini, jonka johdosta jouduin ongelmiin, jotka taas johtivat vielä suurempiin ongelmiin ja näiden ongelmien takia bunkkaan Hartsan lattialla. Kun tarpeeksi monta miinusta on perässä, muuttuvat ne plussiksi. Toivottavasti elämäni on tästä eteenpäin yhtä plussaa.

Toivon Paulille kaikkea pahaa ja mieltäni lämmittää hänen joutumisensa Vantaalle. Se jos mikä antaa minulle voimia jatkaa. Mutta tämä tällä kertaa rakkaat lukijani. Päivitän taas, kun on jotain uutta.