Heipähei rakkaat lukijani.
Marraskuu takana, joulukuu edessä. Mitä sitä toivoisi?
Jumalallista johdatusta ja elämän vitosvaihdetta, kytkin vain on paskana.
Olenko tuomittu junnaamaan nelosella? Melkein siellä, mutta ei siltikään. Hommat jää kesken, elämä jää elämättä, Jakiksesta Kontulaan täältä ikuisuuteen.
Mutta, mutta. Rakkaat lukijani, olen kyllästynyt jankuttamaan teille ajopäivistäni, jos ne kiinnostaa, ni haista vittu.
UUDET TUULET PUHALTAA
Olen opiskellut uuden pätevyyden. Kyllä, kuulit oikein! Ryhdistäydyin ja kävin muutaman kerran työväenopistolla (kliffa laitos, mut skidisti paska) opiskelemassa psykologiaa.
Eli olen nykyään psykologi, en ole vielä päättänyt olenko tavallinen rahvaanomainen psykologi, vaiko peräti astropsykologi, mutta se selviää varmastikin tänään tai huomenna.
Joten olen alkanut pro bono periaatteella analysoimaan tuttaviani. Teen tämän heille ilmaiseksi.
Yllä olevassa tapauksessa kollegaani (nimi peitetty yksityisyyden suojaksi) on herjattu, mutta kuljettajan ammattitaidolla hän kääntää herjan herjaajan päälle. Epäilen ettei herjaajalla ole voimassa olevaa matkakorttia, hän saa minut voimaan pahoin.
Kateellinen sielu.
-----------------------------------------------------------------------
Nerokasta, suorastaan mahtipontista, mutta siltikin jalat pidetään tukevasti lähiössä.
"koht työt jatkuu eno meni koirat käyttää" tämä saa minut suorastaan kyyneliin.
Hienosti tiivistetty elämän raadollisuus, mitkä sanankäänteet.
Työ, tuo köyhän ihmisen helvetti, jota tarjoillaan meille tappavin annoksin.
"koht työt jatkuu" ja siihen yhdistettynä "eno meni koirat käyttää" runoilija yhdistää elämämme vapaa-ajan ja työn, johon olemme pakoitettuna henkemme pitimiksi. Tätä lisää!
-----------------------------------------------------------------
Tekisi mieli karjua suomalaisen raadollisuuden edessä. Ainahan se on mielessä, väkivalta ja paras tapa harjoittaa valtaa on fyysinen väkivalta. Kysykää vaikka aseistautuneelta haalarijengiltä tai heidän kätyreiltään savitakeilta. Siinä näkee, mitä seuraa koulukiusatun pojan olemuksesta sekä suoritetusta aliupseerikoulusta. Tähän lisätään vielä leijonakoru kaulaan, piikkilankaleima haukkaan ja talvisota videoita.
Mutta suomalainen ymmärtää milloin, on väistämätöntä pahoinpidellä joku.
Pakko nostaa hattu päästä, käsi lippaan, äijäyläfemma, veli tietää, että parempi laittaa sininen palmalli huuleen, ottaa rauhoittavat henkoset ja miettiä uudemman kerran pahoinpitelyä.
Rakkaat lukijani, oletteko miettineet sanaa pahoinpitely? Minä olen. Pahoin pitely. Harvoin olen nähnyt kenenkään pitelevän ketään pahoin, päinvastoin. Fantsun edessä olen todistanut lyöntejä, raapimisia, potkuja, puremisia, ilkeitä katseita ja sanoja, mutta kukaan ei ole pidellyt ketään pahasti. No tämä oli vain minun ajatukseni.
Ihanalla tavalla yhdistetty kapitalistisen yhteiskunnan lainalaisuudet. Kuka tarvitsee Locken, Smithin tai Marxin selityksiä, kun kaiken voi tiivistää yhteen lauseeseen:
Käydää veloist juttelee katos ku ne tarvii maksaakki
ja loppuun vielä ironinen hymiö.
