Röstö

Bussikuski ryöstettiin aseella uhaten Helsingin Kannelmäessä

Otsikko sen jo kertoo.

Häikäilemättömät matkakortittomat narkomaanihtavat ovat iskeneet jälleen yhteiskunnan tukipilareita vastaan. 

Alan olla jo raivoissani, hyvin raivoissani. Asteikolla yhdestä sataan, lukema on jo punaisen puolella.

Ensimmäinen ryöstä meni jo ironian piikkiin, mutta joku raja tähän hipsteröintiin. Jos tämä vielä jatkuu, on tuloksena ruumiita ja paljon. Puhun nyt suurista ruumiskasoista, yli metrin korkuisista.

Seuraavalla kerralla voi olla, että yhteiskunnan tukipilari ampuu takaisin ja ketä sitten syytetään?

Aivan, olet oikeassa rakas lukijani.

Itsekin ajaessani itäisiä kuolemanlinjoja 80N-98N, olin aseistautunut. Tietenkään laki, joka on meitä linja-autonkuljettajia vastaan ei tätä hyväksy, mutta lakikirjat ovat turhia liikkuvissa metallisissa paratiiseissa. Homma on sama, kuin laivoissa. Kapteenin käskyä on toteltava. Sama käytäntö oli aina minun ohjaamissani luukuttimissa. 

Kuten idolini Stalin tapasi sanoa "Luottamus hyvä, kontrolli parempi".

Tätä ohjetta olen noudattanut parhaani mukaan ja kas kummaa minua ei ole ikinä ryöstetty. Korkeintaan heitetty kaljapulloilla, syljetty naamalle, lyöty, potkittu, käytetty kehonrakentajaporukan toimesta hyväksi päätepysäkin välittömässä läheisyydessä, puhalletettu aseistetun haalariporukan toimesta, epäoikeudenmukaisesti viety ajolupani ja niin edelleen, mutta ryöstetty ei ole.

Tahtoisin näin viestin loppuun lausua rukouksen ryöstetyn bussikuskin puolesta, koska harva tuskin tietää, joutuvat ryöstetyt kuljettajat korvaamaan varastetun rahasumman, jos ryöstösaalista ei saada takaisin. Tämä on varsinkin perheelliselle yhteiskunnan tukipilareille huomattava ongelma. Mitä yhteiskunnan tukipilari pystyy tekemään, jotta voi maksaa takaisin ryöstetyt rahat.

Aivan, olet oikeassa rakas lukijani.

Hän joutuu ryöstämään kollegoitaan. Olette todistamassa rakkaat lukijani surullista tekojen kehää, jonka seurauksena bussiryöstöt tulevat yleistymään. Sama ilmiö tapahtui 1983 keväällä.

Huhtikuussa narkomaanikko ryösti kollegani illan viimeisellä vuorolla. 

Jo heti seuraavana päivänä joutui kollegani ryöstämään parhaan linja-autonkuljettaja ystävänsä maksaakseen ryöstetyn rahasumman ja hän joutui toimimaan samoin. Vuoden lopussa jokainen Helsingin linja-autokuljettaja oli ryöstetty vähintään kerran. Kierre loppui minun kohdallani. Tajusin etten voisi ryöstää ketään helsinkiläistä yhteiskunnan tukipilaria, joten ostin lipun Lahteen menevään kaukobussiin ja Jakomäen kohdalla ryöstin hänet. Näin ryöstelyn kierre loppui Helsingissä ja siirtyi vaivaamaan kaukoliikennettä, mutta sehän ei ollut enää meidän helsinkiläisten tukipilareiden huolenaiheena.

Ai niin se rukous, taitaa jäädä ensi kerralle.

Kateelliset vihaavat minua, kuin hip hop artisti Chekiä

Rakkaat matkakortinhaltijat

Minua on syytetty valehtelijaksi tällä viikolla useasti. Olenko minä valehtelija?

Vastaan itse esittämääni kysymykseen. En ole.

Mainitsin edellisessä päivityksessäni juhlivani Hartsan kanssa menestystäni seurustelu- ja viihderavintola Ugly Duckilingissa. Tämä tietenkin keräsi ravintolaan mittavan määrän lukijoitani. Ensimmäistä kertaa ravintolan historiassa oven ulkopuolelle syntyi vähintään viiden hengen jono. 

Oli erittäin mukavaa tavata teitä, rakkaita lukijoitani, face to face. Mutta jos jotain vihaan, on se minuun kohdistuva arvostelu, koska se on asiatonta. Muutama lukijani tuli esittäytymään istuessani Hartsan kanssa pöydässämme. Tämä olikin ainoa kohtelias ele näiltä entisiltä lukijoiltani. 

Nykyisin pidän teitä lukijavihaajina ja turha odottaa kyytiin pääsyä minulta. Heti, kun vain saan korjattua asiani ja pääsen kuusipyöräisen kaksiakselisen alumiinin ja teräskehikon muodostaman jumalallisensymbioosin komentokeskukseen. 

Tulen kieltämään teidän pääsynne kuljettamaani yhteisöön. Nämä lukutaidolla varustetut vihaajat tulivat syyttämään minua valehtelijaksi. Sanoivat minun valehdelleen kaiken. Voitteko uskoa, minä en ainakaan millään voisi uskoa lukijoitani näin kateellisiksi. 

Heidän mielestä valhetta oli ammattini, kokemukseni, nimeni, siis kaikki mitä olen tänne kirjoittanut.

Totta kai, te rakkaat oikeamieliset lukijani tiedätte minun olevani mies sanojeni takana. Olenhan sentään kuljettanut osaa lukijoistani aina vauvasta oman auton hankkimiseen asti. Te tunnette minut, te voitte luottaa minuun.

Minä olen sinä ja sinä olet minä ja yhdessä olemme kaikki suuressa maapallon kokoisessa mestariteoksessa ja minä kuljetan sinua ja sinä kuljetat minua koko elämämme kestävällä linja-automatkalla.

En ole vihainen vihaajilleni, olen vain pettynyt, miten kateellisuus voi nousta ihmisellä pakkomielteeksi. Kateellisen vihaajan elämä on lyhyt ja kusenkeltainen, sen voin sanoa.

Tiedätte kyllä keistä minä puhun ja jos nyt tunnet omatunnossasi piston, sanon sinulle, vielä ei ole myöhäistä. Sinulla on vielä aikaa hyvittää aiheuttamasi vääryys minulle. En ole pitkävihainen, olen periaatteen mies, joita tämä maa tarvitsee. 

Tämä maa ei tarvitse sinua.

Ajattele hetken aikaa kirjoittamaani ja ole kerrankin rehellinen itsellesi ja toimi sen mukaan.

Seuraavaan päivitykseen tulee hieman positiivisempaa tekstiä.

HÄLYTYS

Taas se tapahtui, nimittäin metallisen teräslaivan onnistunut ryöstö. Tätä nykymeininkiä voisi merrata kiusalliseen merirosvoukseen, jota harrastetaan Somalian rannikon edustalla ja Kiinan merellä. Mutta että Suomessa, meidän Suomessa, merirosvojen suomenserkut ryöstelevät viattomia teräslaivojen kapteeneja.

Olen tällä hetkellä surullinen, hyvin surullinen. Sekä urhean linja-autoa kuljettavan kuljettajan, että kahden matkakortittoman miehen puolesta.
On totta, että ongelmana on seutuliikenteen kovat hinnat. Varsinkin ironisesti alkoholisoitunutta entistä ja tulevaa linja-autonkuljettajaa ongelma koskettaa henkilökohtaisesti.

En itse pysty menemään laillisesti serkkumiehen luokse Espooseen tinaamaan liukasta. Hinta on vain liian kova, jopa minulle, niin miten kova hinta on sitten tuhansille ja taas tuhansille ihmisille, joilla menee minuakin huonommin.
Minun on pakko aina etsiä Kampin teräslaivasatamassa vanhoja kertalippuja roskiksista ja lattialta. Usein tämä proseduuri menee kivuttomasti. Tämän jälkeen joudun vielä jännittämään huomaako metallisen_teräslaivan_capitaano tekemääni pientä "toimenpidettä". En koe olevani varas, kun matkustan "ikäänkuin" "ilmaiseksi" linja-autolla ja sitä paitsi jokuhan on sen matkan joskus maksanut, ei se haittaa jos itsekin matkustan pari kilometriä vanhalla lipulla.

Toista se oli silloin, kun itse vielä aktiivisesti liikutin, kääntelin, peruuttelin 20 metrin pituisia yksirunkoisia koko kansaa kuljettavia työläisten palatseja.
-Ei lippua
-Ei pääsyä 
Mutta he olivatkin työttömiä ja haisivat narkomaaneilta, eli täysin eri tilanne, kuin minun tapauksessani.
Täysin.
Ja sama pätee myös hevareihin, vaikka olisi ollut lippu -EI PÄÄSYÄ! Sen verran pitää matkustajalla olla kunnioitusta kaikkivaltiaaseen ettei laita pelkkää mustaa päälle ja kuuntele norjalaista kirkonpoltto musiikkia.

Mutta takaisin bussilinja aikataululleen ja linjat pitää ajaa, kuten vanha ystäväni bussikoulun ajoilta huudahti. Ne oli aikoja ne. Kaikki bussit kävivät korkeaoktaanisella öljyllä. Päästörajoituksia ei ollut (hyvä asia) ja vuoroja sai ajaa niin paljon, kuin halusi (hyvä asia).

Niin tarkoitukseni oli kommentoida ettei metallista koko kansan liikkuvaa palatsia tulisi aseella ryöstää.
Paitsi, jos todellakin on kova rahantarve ja kolikot kelpaavat. Mutta väkivaltaa ei saisi käyttää, paitsi, jos el_capitaano_metallisen_kovuuden päättää vastustella. Tällöin voisin sallia hieman väkivaltaa kuljettajaa kohtaan, mutta päähän potkiminen ei tulisi kyseeseen. Paitsi, jos metallisen_kovuuden_ilmentymä pitäisi viimeiseen asti kiinni kolikkopussista, silloin voisin nähdä tulevan kyseeseen hallittu ja tähdätty potku päähän puolella voimalla. Sellainen pieni muistutus vain, että nyt on ryöstö ja se vaatii aina kahta ihmistä, pysy ryöstettävän roolissa linja-automies.

Alla on vielä uutinen ryöstöstä.
Voimia kaikille osapuolille.

IL: Asemiehet ryöstivät bussin kuljettajan Vantaalla

9.10.2013 10:53 0

HELSINGIN SANOMAT

Kaksi miestä ryösti bussinkuljettajan käsiaseilla uhaten Vantaan Päiväkummussa myöhään maanantai-iltana, kertoo Iltalehti.

Ryöstäjät iskivät linja-autojen kääntöpaikalla Päiväkummuntien ja Peijaksentien risteyksen tuntumassa kello 23.45, kun kuljettaja nousi bussista.

Molemmat miehet olivat varustautuneet käsiaseella, ja toisella oli myös teräase. Ryöstäjät saivat saaliikseen suuren summan rahaa, kertoo rikoskomisario Kimmo Hyvärinen Iltalehdelle.

Poliisi tutkii juttua näpistyksenä.

Ryöstäjillä oli kasvot peittävä naamari, jossa oli vain silmänreiät. Molemmat olivat noin 30-vuotiaita. Toinen oli noin 180 senttiä pitkä ja laihahko. Toinen oli noin 170-senttinen. Molemmilla oli siniset, suorat housut ja sininen pusakka, jossa valkoista. Takissa teksti HBL.

Poliisi toivoo ryöstäjiä ottamaan yhteyttä numeroon 071 873 6442.

2000 l´matkustajaa kyydissä

Rakkaille lukijoille

Kyllä 2000 lukijan raja meni rikki tällä viikolla. Luku kuulostaa vaikealta ymmärtää, mutta jos kaikki 2000 lukijaani laitettaisiin yönsinisen metalliseen luukuttimeen, eivät kaikki mahtuisi.

Eli sen verran paljon teitä jo on. 

Nimeltä tunnen lukijoistani ainakin viisi, joten herää kysymys, keitä ovat 1995 muuta lukijaa ja miksi juuri luku 1995. Varmastikin kaikki lukijani muistavat isänmaamme tärkeimmän päivämäärän.

Kyllä puhun nyt vuoden 1995 keväästä, jolloin jopa minulla oli farkkutakkikokonaisuuden alla valkoinen mestaruus collegepaita. Mutta se siitä, jätetään kendoilu jalkamiehille/naisille.

Ajattelin naivisti selvittää keitä ovat lukijani ja mihin sotkuun minä taas jouduinkaan. Blogini komentosivulla on tilasto painike ja klikkaamalla sitä, saan saman tien selville, mistä on seurattu uraa uurtavaa blogitteluani.

Järkytykseni oli suurta, kun tajusin mistä suurin osa lukijoistani on viime kuukausina tullut sivulleni.

Nimittäin VampireStat.com. Tiedoksi englantia taitamattomille lukijoille, vampire tarkoittaa VAMPYYRIÄ ja stat tarkoittaa varmaankin jotain pahaa, koska sanakirjakaan ei tunne tuota sanaa. 

Eli ainut vaihtoehto on ettei sanalla ole maallista merkitystä, pelkästään yliluonnollinen merkitys ja se ei todellakaan tiedä hyvää.En itse uskaltanut klikata sivua.

Mutta onhan tässä ennenkin yliluonnollisten ilmiöiden kanssa painittu. Vuosikaudet olen ajanut yölinjoja itäiseen Helsinkiin ja se mitä olen nähnyt, kokenut puhuu sen puolesta, että joukossamme liikkuu myös muukalaisia. Nyt en puhu mistään vähemmistäryhmästä, vaan extraterraali-ihmisistä.

Tämä vain tiedoksi teille rakkaat lukijani, koska osa teistä näköjään on vampyyrejä, jos ette sitä vielä ole tiedostaneet.

Samalla katsoin komentosivulla millä hakusanoilla on haettu rakasta blogiani. Alla on kuva hakusanoista.

Mielenkiintoni herätti kolme lukijaani, jotka ovat löytäneet blogini hakusanalla "halvaantunut vyötäröstä alaspäin". Tahtoisin kysyä, mitä teidän päässänne liikkuu, kun tukitte hakukoneet näillä hauillanne. Taidatte olla tylsistyneitä työttömiä, ehkä etsimässä keinoja välttää työntekoa hinnalla millä hyvänsä. No ei siitä sen enempää, hyvä yritys, mutta myös halvaantuneet voivat siivota työkseen.

Kaksi viimeisintä hakutulosta saivat minut voimaan pahoin. Neljä lukijaani, tai voisiko sanoa lukijavihaajaa on etsinyt minua internetistä hakusanoilla "uimahallin suihkussa" ja virtsanpidätysongelmat onnettomuu..".

Tiedoksi näille neljälle pervolle lukijavihaajalle.

Tarkkailen tilannetta ja olen tehnyt selvityspyynnön viranomaisille saadakseni tietoon teidän internet osoitteen ja voitte olla aivan varmoja tietojenne julkaisusta tällä sivulla kuvien kera. Kyllä, tulen kuvaaamaan teidän kasvonne, asuntonne ja julkaisemaan henkilökohtaisia tietoja teistä. Nyt varmaan kysytte, miten muka pystyt siihen.

Vastaus on yksinkertainen: Hyvä sukulaiseni omaa kontaktit Suomen Postiin. Hän on vuosien ajan toiminut Postin palveluksessa ja omaa hyvät tiedot ja taidot postinjakoon liittyen. 

Paha saa palkkansa myös internet aikana.

Tämä tällä kertaa. Perjantaina 11.10 juhlin hyvän ystäväni Hartsan (mies, joka on pyörätuolissa ja hyvä ystäväni, että kämppis) seurusteluravintola Ugly Ducklingissa menestystäni.

Elokuu

Heipsuli hei rakkaat lukijani

Viikko on jo torstaissa tänään.

Viikkoni on sisältänyt jotain vanhaa, jotain uutta ja hieman sinistä.

Taidatte tietää mistä puhun. Kyllä, olette oikeassa. On nimittäin korkki auennut taas. Tapoihini ei kuulu valehteleminen ja korkin aukeaminen on vain hyvä asia. Olen verkostoitunut uusiin ihmisiin ja kokenut jännittäviä tilanteita. Eli kaikkea sitä mitä en koe normaalissa ja tylsässä elämässäni, kun ajoin vielä metallista mestariteosta Itä-Helsingin liukkailla ja ruuhkaisilla syyskaduilla. Syksyn tullessa kadut muuttuivat suorastaan vihamieliseksi teräksisten laivojen ohjaajille.

Välillä oli vaikeaa tietää kumpi on vaarallisempi, loivasti ulospäin kääntyvä mutka ylämäessä vai juuri kyytiin noussut taktinen sekakäyttäjä. Molemmat vaativat täyden keskittymiseni. Riskinä oli molempien kohdalla, ei enempää eikä vähempää fataali kohtalo, elämän vaihtuminen kuolemaan.

Tätä eivät monet mieti noustessaan teräslaivan uumeniin. Moni luulee renkailla varustetun ohjuksen ajamisen olevan helppoa, mutta ehei ei se ole.

Pelkät tekniset faktat kertovat miten monimutkaista ja vaikeaa on ohjata pienen omakotitalon kokoista teknistä mestariteosta. Mieti, rakas lukijani, jos joutuisit tältä istumalta peruuttamaan omakotitalon pihamaalta tielle. Apunasi vain peilit ja matemaattinen ongelmanratkaisu kykysi. Aivan, ei se helppoa ole. Peruutettuasi omakotitalon tielle, mieti millaista olisi lähteä liikenteen sekaan ja matkalla ottaa ihmisiä kyytiisi.

No ei se helppoa ole, joten saa luvan loppua se kuljettajille vittuilu.

Kuukausikortti ei anna kenellekään oikeutta kritisoida kuljettajia.

Tulenko minä sinun mukaasi työkkäriin arvostelemaan, kun täytät hakemustasi sen sadannen kerran päin helvettiä,

tulenko minä kanssasi kauppaan ja haukun ostamisiasi punaisella hintalapulla merkittyjä mätäneviä eineksiäsi,

tulenko kanssasi kallioille arvostelemaan juomaasi puoliksi käynyttä kiljuasi,

tulenko minä katsomaan kotiisi, kun yrität paskat housuissa aamu viideltä täyttää Metrolehden ristikkoa,

tulenko minä tuleviin hautajaisiisi syvänmeren sinisessä uniformussani katsomaan arkun laskua ja juomaan kahvit omaisten seurassa, kertoen hauskoja kaskuja.

Ei, minä en tule, koska olen ja tulen aina olemaan linja-atukuski