Sininen ja Valkoinen

Heipä hei rakkaat lukijat

Sininen ja Valkoinen,

on lippuni värit,

olen valkoinen ja sisälläni virtaa sininen veri

näin on aina ollut ja tulee olemaan,

Mies, joka ei pelkää sanoa asioita, kuten ne ovat. Ilmainen kyyti taattu Herrasmies Harrille.

Viisi kaveria, joista yksikään ei ole sun ystäväsi.

Sinivalkoinen sauna

Eka omakuva :) Taustalla kusinen peltisiilo

Tosilinjaautonkuljettajan työkalu

Rakkaat lukijani, ei tämä tästä mihinkään muutu.

Aamulla vien teidät työhön ja myöhemmin kuljetan teidät työstä kotiin.

Päivitys osa2/2

Hei rakkaat lukijani ja anteeksi etten pystynyt eilen yöllä kirjoittamaan loppuun asti.
Oli hieman ongelmia hyvän ystäväni Paulin kanssa.
Hommahan toimii niin, että Pauli asuu tällä hetkellä epävirallisena kämppiksenäni kotonani.
Välillä on kyllä hieman pähkäilemistä arjen kanssa, koska yksiö on vain liian pieni kahdelle elämää kokeneelle karjulle. Tuppaa stressiä tulemaan helposti, koska yöunet ovat jääneet tässä parina viime kuukautena hieman vähille.
Joudutaan olosuhteiden takia nukkumaan molemmat sohvallani.
Eli yöt ei suju kuten Hästensin televisiomainoksessa.
Sekä Pauli ei menneisyytensä takia kovin helposti saa töitä ja se näkyy heti arjessa.
No nyt menin ehkä liian henkilökohtaisuuksiin, mutta Paulilla ei ole tällä hetkellä hirveästi ole ollut muuta tekemistä, kuin odotella lumien sulamista. Samalla minusta on tuntunut, että hän on myös aivojaan sulattanut kolinalla.
Olen sitä mieltä, että on OK vapaa-aikana sekoittaa päätä, éttei karu arki saa yliotetta, mutta rajansa kaikella. Vai mitä mieltä olette siitä, että tulen kotiin kuljettamasta suomalaisia ja Pauli on kämpillä hämärän taustan omaavien kaverien kanssa sekoittamassa päätään. Minulla olisi kuitenkin tarkoitus olla heti seuraavana päivänä ajokunnossa.
Eihän Pauli sitä huomioon ota. Tarjoaa vain minulle "häppää" ja mitä minun pitäisi siinä tilanteessa tehdä.
Olla ainut, joka katsoo Salattuja Elämiä selvinpäin. Ei Kiitos, sanon minä. Ei todellakaan. Ei ainakaan Itäkeskuksessa.

Mutta asiaan D-vaihde silmään ja kerron miksi eilinen päivitys jäi kesken.
Eli kesken päivityksen eilen.
Pauli hävisi kädenväännössä Padelle( vahva kuin härkä, Kontulan maailman vahvin mies ) no Pauli siitä sitten suuttui. Seurasi kauhea meteli, mikä ei todellakaan ole hyvä juttu minulle, koska olen aikaisemmin saanut väärinkäsitysten takia jonkinlaisia varoituksia.
Pauli ei kuitenkaan välittänyt talon järjestyssäännöistä, vaan yht'äkkiä löi Padea stögiksellä päähän.
Tässä kohtaa on hyvä sanoa, että Pauli on ollut rauhanturvaajana ja tietää kyllä miten mies tapetaan, mutta Pade on kuitenkin Kontulan maailman vahvin mies. Ei Padea saa hengiltä.
Ennenkuin Pade ehti tointua, minun oli pakko toimia. Otin Paden linjaautonkuljettajien hyväksi toteamaan hallintaotteeseen ja puristin.
Menin taas pimeälle puolelle. Tuntuu kuin olisin katsonut tilannetta ulkopuolisena. Minä pidin Padea hallintaotteessa, Pauli otti Paden leijonan ja lähti omiensanojensa mukaan Roihuvuoren Ankkaan.
Kiitti vaan Pauli.
Lopputilanne oli se, että pidin Padea hallintaotteessa ja Pauli lähti Paden juomien kanssa Ankkaan.
Pahempaa oli tulossa. Pade alkoi havahtumaan todellisuuteen ja pyrki pois hallintaotteestani.
Mitä minä olisin voinut muuta, kuin puristaa enemmän. Nyt oli tosi kyseessä.
Pade riuhtui koko ajan voimakkaammin ja minun piti koko ajan kuristaa enemmän.
Jouduin jopa vaihtamaan hallintaotettani Paden riuhtomisen takia.
Pade makasi vatsallaan ja painoin polveni Paden niskan päälle ja otin kahden käden hallintaotteen Paden kaulasta. Tilanne kesti ehkä joku 5 minuuttia, mutta minulle se oli lifetime.
Vihdoin Pade lopetti kouristelun ja ymmärsi rauhoittua, tässä kohtaa käteni olivat aivan krampissa. Tuntuu kuin olisi ajanut koko päivän stressaavaa keskustalinjaa.
Siirsin Paden sohvalle lepäämään päätä selväksi.
Ystäviä tässä kuitenkin ollaan.
Eli loppu hyvin kaikki hyvin. Loppuyö tietenkin meni itäiseen tyyliin sumussa ja vasta nyt pääsin takaisin kämpille kirjoittamaan päivitykseni loppuun.
Pade edelleen nukkuu päihtymistään pois sohvalla ja itse alan valmistautumaan yön ajorupeamaan.
Eli kohta nähdään suomalaiset, parin tunnin päästä alan kuljettamaan teitä taas.

Hyvä ystäväni Pauli

Hyvää ystävänpäivää rakkaat ystäväni.
Ihmettelette varmaankin miksi hyvän ystäväni Paulin kuva on blogissani.
Syy on selvä.
Hyvää ystävänpäivää. 
Näin ystävänpäivän johdosta hiljennyin ajattelemaan ystävyyttä.
Olen siinä onnellisessa asemassa verrattuna muihin linjaautokuljettajaahan että minulla on hyvänä ystävänäni Pauli (sukunimeä ei saa mainita, Pauli vaati siitä.).
Voisi jopa sanoa että enemmistöllä kollegoistani on suuria vaikeuksia hankkia ystäviä ja valitettavasti linjaautonkuljettajan ainut ystävä ja rakastaja on alkoholi.
Mieti oletko ikinä nähnyt kahden linjaautonkuljettajan puhuvan toisilleen?
Aivan sitä ei näy. En tiedä onko se normaalia työkäyttäytymistä, että kollegoille ei puhuta, koska linja-autonkuljettaminen on ainut työpaikka, jota olen ikinä kokeillut.(en ole katunut)

Joten omistan uusimman blogipäivitykseni hyvälle ystävälleni Paulille (Me menemme vielä joskus Sunnu Beachille Pauli, I promis)

Eli D-vaihdetta silmään ja niin edelleen, et saadaan paskaan vauhtia.

AJORAPORTTI PE 22-2 - LA 23-2 YÖVUORO

Eli viisipäiväisen viikkoni kruunasi perjantain ja lauantain välinen ajovuoro. Linjana tietenkin 94NIGHT. Mutta emmehän suinkaan halua mennä asioiden edelle. Hyvä puoli yötyövuoroissa on, että aamut saa nukkua pitkään ja unta minä tarvitsinkin, oltiin kato Paulin kanssa muutamalla jos toisellakin "virvoikkeella" ja kuten arvata saattaa poistuttiin Fantasy Night Club yökerhosta vasta viimeisten joukossa. Oli hienoa huomata miten linjaatuokuljettaja tunnistettiin yökerhossa, moni tuli kehumaan arvokasta työtäni, sekä tarjoamaan minulle juomia. Vuosien varrella olen tutustunut hienoihin ihmisiin, joita tuskinpa muuten tuntisin ellen olisi vaativassa liikuteltavassa asiakaspalvelutyössä.
Kaipa yritän vain sanoa, että ilman nykyistä työtäni en olisi tässä pisteessä missä nyt olen.
Vai miltä teille rakkaat lukijat kuulostaisi, jos teille olisi ilmainen sisäänpääsy korkealuokkaisiin yökerhoihin, teille tarjottaisiin erilaisia eksoottisia juomia ja talon erikoisia, ihmiset tuntisivat teidät ja kunnioittaisivat, lyhyesti sanottuna välillä minusta tuntuu, että elän unelmaani.
Minulla on kaikkea mitä edellä mainitsin.
Mutta tähän supertähteyteen liittyy myös raadollisempi puoli, kaikki ei ole aina timantteja, shampanjaa ja nopeita autoja. Kun puen ylleni sinisen uniformuni, jätän taakseni ajatukset öisistä korkealuokkaisista yökerhoista ja siirryn ajattelemaan korkealuokkaista oktaania.
Minä alan kuljettamaan teitä!!
Seuraavat asiat mitä kerron teille, voivat järisyttää maailmankatsomustanne. Varsinkin jos joku rakkaista lukijoistani omaa puritaanisen ja hartaan kristillisen keskiluokkaisen taustan.

Mutta, mutta nyt taas sitä kuuluisaa D-vaihdetta silmään ja asiaan.
Eli ajoraportin pariin.

Viime perjantaina herättii siis Paulin kanssa kämpiltäni siin joskus kolmen neljän aikaan päivällä. Ei ollut herätyskellolle käyttöä, kun iltavuoro edessä, tai niin kutsuttu Zombie vuoro edessä. Kerron selityksen tähän myöhemmin.
Pauli teki mulle ruokaa et jaksan ajaa yön, eli tilas joltain turrkilaiselta tutultaan vähän eksoottista jogurttia ja rullaa. Tämä ruokavalio parantaa sairauden kuin sairauden, mutta niksi on siinä, että kaikki laitetaan tehosekoittimeen ja tehdään smoothie tyylinen parannusjuoma.
Hyvä ajatus, mutta oli kyllä tuskan takana smoothien tekeminen, koska kaapista löytyi vain äitini vanha sauvasekoitin. Okei ei eksytä aiheesta. Smoothie huulille ja ykkösellä alas, et pääsee jotenkuten työkuntoon. Vanhana linjaautokuljettajana olin tietenkin ollut eilisestä työpäivästäni lähtien unoformussani, joten turhaa aikaa uniformun vaihtamiseen ei mennyt. Tästä huomaa ammattilaisen. Check!!
kuten ystäväni Paulin sukulaismies Matinkylästä sanoisi, mutta se taas on jo aivan eri tarina ja alkaa olemaan jo muutenkin suuria vaikeuksia kertomaan viime perjantaistani. Eli mihin jäinkään, niin join sen smoothien, menin ulko-ovelle, huusin Paulille että moi!, avasin oven, kävelin pysäkille, pysäytin metallisen teräskapselin, nousin kyytiin, menin Itäkeskuksen metroasemalle, kävelin varikolle.

Saavuin varikolle portille

Anteeksi lukijani/t, minun on pakko jatkaa myöhemmin.
Henkilökohtainen syy, tulen kohta päivittämään lisää.

Kauko Raumala
Linjaautonkuljettaja
Ajotunnus:87320473

Heipä hei rakkaat lukijani

Ihanaa helmikuuta teille kaikille matkalipunhaltijoille. Viime päivityksestä on jo tovi vierähtänyt, mutta ei hätää, elossa ollaan. En ole unohtanut teitä rakkaat lukijani tai voisin jopa sanoa että rakkaat ystäväni. Viimeksi päivitin katastrofaalisesta matkastani Euroopan Union alueella. En edelleenkään suosittele kenellekään matkaa helvettiin ja takaisin kusisella sisämeripaatilla. Kun aikaisemmin viittasin kuljettavani teräslaivaa, tein virheen. Linjauton kuljettamista ei missään nimessä voisi verrata laivan kuljettamiseen. Voisin arvioida että 90% merikapteeneista on linja-autokoulun pudokkaita ja viimeinen 10% työttömiä huumenistejä. Jos kuitenkin olisi pakko verrata linja-auton kuljettamista niin näkisin lentokoneenkapteenit tasavertaisina kollegoina, vaikka helppoahan heidän työnsä on, vai onko lentokoneiden kapteeneilla työvuoron aikana murhaavanjäisiä liittymiä, hengenvaarallisen tasa-arvoisia risteyksiä, kello kahden jälkeen lähteviä itsemurhavuoroja Itäiseen-Helsinkiin, väkivaltaisia päätepysäkkejä,

Totta kai lentäessä pitää varoa lentokonekaappareita, mutta arvatkaa kuka joutuu kuljettamaan nämä kaapparit ensiksi lentoasemalle, aivan hyvä lukijani, linja-autonkuljettaja ja onko linja-autoissa turvatarkastuksia? Ei ole!

Se on vain minä vastaan muu maailma, valitanko? Vaadinko vaarallisentyön lisää?

En vaadi! Vaadin vain että minua kohdeltaisiin tasavertaisena ihmisenä, mutta siihen menee vielä aikaa. Muutos ei tapahdu yhdessä yössä. Mutta jo riittää tämä linja-autonkuljetajan yksinpuhelu.

Tämä on kutsumusammatti ja kun korkeampi voima kutsuu niin siinä ei muu auta kuin laittaa D-vaihde silmään (sekä suomipop). Ei vaikka usein palkkana suomalaisten kuljettamisesta on traumatisoituminen ja postiosoitteeksi on monelle entiselle kollegalleni vaihtunut Tallinnan-aukio tai Ristikkotie.

Minä olen vahvempi, minä en kaadu, minä ajan.

Siinä missä perhe, kirkko, koulu, armeija ja vankila olivat epäonnistuneet, niin linja-auokoulu onnistui.

Olen puhunut.