Heipä hei rakkaat lukijani.
Heti aluksi haluan pyytää anteeksi lukijoiltani pitkäksi venähtänyttä taukoa kirjoittamisessa.
Minulla on ollut vakavia henkilökohtaisia ongelmia, mutta ei niistä sen enempää.
Koska ketä nyt kiinnostaisi linjaautonkuljettajan henkinen helvetti höystettynä vakavalla päihde- ja parisuhdeongelmalla ja siitä johtuvilla seurauksilla.
mutta mutta...
Aurinko nousee myös aamuvuoroon menevälle linjaautokuljettajalle ja jonkunhan on myös kuljetettava suomalaiset työhön.
Ja se joku olen minä.
Tämä on kutsumusammatti ja minä vannoin valan.
Niin kauan kuin henki pihisee minussa, minä Kauko Raumala kuljetan suomalaisia.
Kävin linjaautonkuljettajan helvetissä ja tulin takaisin vahvempana kuin koskaan.
Se mikä ei tapa, vahvistaa tätä kuljettajaa!!
Valitettavasti minusta johtumattomista syistä saan ajokorttini takaisin vasta tämän viikon perjantaina ja pääsen vasta tällöin kuljettamaan suomalaisia.
Ajojärjestelijä lupasi päästää minut vauhtiin perjantain myöhäislähdöllä.
Eli legendaarinen 90N olisi vuorossa.
Tuskin maltan odottaa..
Viime päivät, kuukaudet olen vain ajelehtinut pitkin itäistä-Helsinkiä. Ilman mitään tarttumapintaa ajauduin hieman viihteelle. Kivaa oli mutta jokainenhan sen ymmärtää että vapun ei ole tarkoitus kestää kaatuneiden muistopäivään asti.
No Kake oppi sen kantapään kautta ja vannon että tästä eteenpäin vaput vietän ratin takana kuljettamassa suomalaisia.
Tämän minä lupaan ja vannon kautta siniristilipun ja HKL:n.
mutta voi niitä muistoja, kyllä linjaautokuljettajakin saa joskus olla viihteellä.
Linjaautonkuljettaja ilman heikkouksia on täynnä heikkouksia.
Rakkaat lukijat aloitin myös uuden harrastuksen korvatakseni vanhan harrastukseni.
Nimittäin lenkkipolut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti