Rakastin elämää, rakastin yhteisöllisyyttä, rakastin uskontoa rakastin ystäviäni, rakastin elämää, rakastin piirissä rukoilemista hiekkakentällä, rakastin Volvoni parkkeeraamista hiekkakentän reunaan nurmikolle, rakastin konttia hiekkakentällä, rakastin kuorma-autoa hiekkakentällä, rakastin kuorma-autoa takanostin alhaalla hiekkakentällä, rakastin kolmea ihmistä kuorma-auton takanostimen vieressä, rakastin roskaa hiekkakentällä.
Miksi verhoudun balaclavaan?
Milloin minusta tuli näin paha?
Vielä viikko sitten verhouduin balaclavaan, uskoakseni.
Luin Alibia, verhosin naamani, uskottelin olevani kovakin rikollinen.
Hah, en edes uskaltanut pölliä Alibia, maksoin Visa Electronilla.
Mulla ei ole edes rikosrekisteriä, vaikka osaan rikrekin kertsin ulkoa.
Vaimot ja lapset ihmettelee, miten miehet voivat kadota viedessään muovipussissa roskia roskikselle. Ei ne katoa, ne eivät vaan enää tule takaisin. Aikansa kaikkea. Roskia vievät miehet ovat vain kyllästyneitä. Helpompi kantaa se Siwan sininen muovikassi naapurikaupunginosaan ja aloittaa alusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti