Elokuu

Heipsuli hei rakkaat lukijani

Viikko on jo torstaissa tänään.

Viikkoni on sisältänyt jotain vanhaa, jotain uutta ja hieman sinistä.

Taidatte tietää mistä puhun. Kyllä, olette oikeassa. On nimittäin korkki auennut taas. Tapoihini ei kuulu valehteleminen ja korkin aukeaminen on vain hyvä asia. Olen verkostoitunut uusiin ihmisiin ja kokenut jännittäviä tilanteita. Eli kaikkea sitä mitä en koe normaalissa ja tylsässä elämässäni, kun ajoin vielä metallista mestariteosta Itä-Helsingin liukkailla ja ruuhkaisilla syyskaduilla. Syksyn tullessa kadut muuttuivat suorastaan vihamieliseksi teräksisten laivojen ohjaajille.

Välillä oli vaikeaa tietää kumpi on vaarallisempi, loivasti ulospäin kääntyvä mutka ylämäessä vai juuri kyytiin noussut taktinen sekakäyttäjä. Molemmat vaativat täyden keskittymiseni. Riskinä oli molempien kohdalla, ei enempää eikä vähempää fataali kohtalo, elämän vaihtuminen kuolemaan.

Tätä eivät monet mieti noustessaan teräslaivan uumeniin. Moni luulee renkailla varustetun ohjuksen ajamisen olevan helppoa, mutta ehei ei se ole.

Pelkät tekniset faktat kertovat miten monimutkaista ja vaikeaa on ohjata pienen omakotitalon kokoista teknistä mestariteosta. Mieti, rakas lukijani, jos joutuisit tältä istumalta peruuttamaan omakotitalon pihamaalta tielle. Apunasi vain peilit ja matemaattinen ongelmanratkaisu kykysi. Aivan, ei se helppoa ole. Peruutettuasi omakotitalon tielle, mieti millaista olisi lähteä liikenteen sekaan ja matkalla ottaa ihmisiä kyytiisi.

No ei se helppoa ole, joten saa luvan loppua se kuljettajille vittuilu.

Kuukausikortti ei anna kenellekään oikeutta kritisoida kuljettajia.

Tulenko minä sinun mukaasi työkkäriin arvostelemaan, kun täytät hakemustasi sen sadannen kerran päin helvettiä,

tulenko minä kanssasi kauppaan ja haukun ostamisiasi punaisella hintalapulla merkittyjä mätäneviä eineksiäsi,

tulenko kanssasi kallioille arvostelemaan juomaasi puoliksi käynyttä kiljuasi,

tulenko minä katsomaan kotiisi, kun yrität paskat housuissa aamu viideltä täyttää Metrolehden ristikkoa,

tulenko minä tuleviin hautajaisiisi syvänmeren sinisessä uniformussani katsomaan arkun laskua ja juomaan kahvit omaisten seurassa, kertoen hauskoja kaskuja.

Ei, minä en tule, koska olen ja tulen aina olemaan linja-atukuski