perjantai 6. syyskuuta 2013

Aikataulut muuttuu, mies ei

Rakkaat  lukijani, jos vain voisin rakastaisin teitä.

Pahoitteluni hitaasta päivitystahdista. Syy on vain ja yksin Itäkeskuksen työvoimatoimiston. Ne saatanan kätyrit pakottivat minut 5 kuukauden työharjoitteluun. Minä, metallisen teräslaivan kunnioitettu kapteeni, olin viisi kuukautta viettämässä leirielämää pääkaupunkiseudulla. Minut määrättiin työskentelemään kuntoutumistarkoituksessa Helsingin kaupungin viheryksikössä. VAIKKA MINÄ OLEN SAIRAS!!! Tämän työharjoittelun tuloksena olen nyt sairaampi, kuin koskaan aikaisemmin.
Kehtasivat väittää työkkärissä työn antavan tekijälleen arvokkuutta, jota työttömällä ei ole.

Puhutaanpa hetki arvokkuudesta.
Olin viisi kuukautta kahdeksan euron päiväpalkalla töissä. Viitenä päivän viikossa, tietenkin.
Kiinalainen tekstiilitehtailijakin tienasi minua paremmin, jos on uskomista naapuriini Mao Zedongiin.
En haluaisi nyt yleistää, mutta missä on vika, kun kiinalainen tienaa paremmin, kuin suomalainen linja-autonkuljettaja.
Ystäväni, jolla on, luojan kiitos, elinikäinen neliveto päällä jäi aamuisin jatkamaan juhlia, kun minun piti lähteä töihin.
Kaikki se iva ja peruuttamattomat väkivallanteot, joita jouduin sietämään juhlaväeltä lähdettyäni kesken juhlien jättivät sieluuni haavan, joka ei tule ikinä paranemaan.
Miesten ryyppyporukassa konfliktit täytyy ratkaista ilman poliisin apua.

Roihuvuoressa ei työtätekevä saa arvokkuutta.

Valitettavasti kuntouttava työharjoittelu minun kohdallani toteutui ja- luoja paratkoon - sen tulen muistamaan loppuikäni.
Työharjoittelun jälkeisistä ajoista en muista mitään, vaan olen kuullut hölmöilyistäni enemmänkin muilta. Suurimmalta osalta valitettavasti Itäkeskuksen poliisilta.

Tämä kysymys on osoitettu Itäkeskuksen työvoimatoimistolle.

MITEN KALEERIORJANA TYÖSKENTELY KUNTOUTTI MINUA?

Työharjoittelun jälkeisen ajan seurauksena olen menettänyt painostani 20 kiloa, ihoni on muuttunut kellertäväksi ja rosis on odottamassa ensi marraskuussa. Tämän lisäksi muistini on alkanut reistailemaan, naamat muistan, mutten muista enää kenelle olen velkaa.
Mutta antaa mennä, kun on alamäki, kuten kollegani sanoisivat kehä kolmosella Ikean jälkeisessä mäessä.
Kaiken tämän lisäksi jouduin pikkuvirkailijan koston takia karenssiin. Aivan karenssiin, nyt ei ole enää edes rahaa sosiaaliseen elämään.
Kun köyhyys tulee ovesta, lentää rakkaus ikkunasta.

En tiedä miten jaksaisin enää.
Rakkaat lukijani auttakaa minua. Rukoilkaa kanssani allaoleva rukous.
Koska ei saa rukoilla itsensä puolesta, olen tehnyt teille valmiiksi rukouksen, jonka voitte rukoilla. Helppoa eikö vain.

Rakas Jumala ja Jeesus. Auttakaa Kauko Raumalaa. Polultaan harhautunutta jumalallisen teräslaivan kapteenia. Antakaa hänen surunsa vaihtua iloksi, sekä velat saataviksi. Äläkä anna hänen ajautua puliukkoelämään asutuskeskuksen liepeille. Äläkä saata häntä tekemisiin vaarallisten- itsensä kaltaisten jumalan palvelijoiden kanssa.
Jos mahdollista rakkaat jumala ja jeesus, lähettäkää salama polttamaan tuhkaksi työkkärin pimeyden kätyri, joka koetellakseen Kaukoa laittoi hänet karenssiin.
Amen jumala ja jeesus





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti