MM-kisat, A-rapun skinari, Jumalani poika Jeesus

Idän leijonat hyvää huomenta

Vappu on takana, mutta kisat ovat vasta alussa ja kisoilla tarkoitan tietenkin jääkiekon Maailmanmestaruuskilpailua. Kuvitelkaa jo toisena vuotena peräkkäin me suomalaiset saamme nauttia kotikilpailuista. On mahtavaa, että muu maailma on huomannut meidän arvomme ja voimme järjestää ikimuistettavia kisoja. Tuntuu, kuin koko maailma pysähtyisi MM-kisojen ajaksi. Muistan, kun alakoulussa historian tunneilla opetettiin Kekkosen elämänkertaa ja olympiahistoriaa. Tarunhohtoisen Kreikan aikaan valtakunnat lopettivat sodankäynnin kisojen ajaksi ja kaikki keskittyivät siihen tärkeimpään, eli kisojen seuraamiseen. Ainakaan täällä roihuavan vuoren juurella koko kylä on pysähtynyt seuraamaan jääkiekkoa. Jopa  tulisuontien A-rapun skinari on keskittynyt kisoihin ja on jättänyt minut ja Hartsan rauhaan, Luojan kiitos. Jokaisessa paratiisissa on aina yksi mätä omena ja valitettavasti Roihuvuori ei ole poikkeus. Voisi sanoa, että Roihuvuoressa 99% asukkaista on hienoja ihmisiä ja A-rapun skinari ei todellakaan kuulu siihen joukkoon. Muistan ensimmäisen kohtaamisen tämän A-rapun skinarin kanssa ja minun on pakko kertoa  teille rakkaat lukijani, jotta osaatte välttää häntä. Olin tutustumassa Roihuvuoren ostoskeskuksen kulttuuritarjontaan, kun kohtasin hänet.

Täällä minä hänet kohtasin.

Hän on iältään lähempänä kolmeakymmentä, kuin kahtakymmentä. Hiukset hänellä on tietenkin skinimäisen lyhyet ja pukeutumisessaan hän suosii reisitaskuhousuja maihinnousukengillä ja jopa kesäkuumalla hänellä on päällään pilottitakki. Uskomaton kaveri kaiken kaikkiaan. Mutta olin siis nauttimassa kulttuuritarjonnasta, kun tämä kyseinen skinari tuli paikalle. Aktiivisina ajoaikoinani jouduin usein estämään hänen sisäänpääsynsä kuljettamaani metalliseen mestariteokseen. Syitä oli aina kaksi: päihtymys ja matkalipun puute. No eiköhän A-rapun skinari tunnistanut minut linjatunkuljettajaksi, joten hän tuli kovistelemaan minua.

Hän tuli huojumaan naamani eteen ja jo kaukaa olin laittanut merkille hänen vahvan päihtymistilansa, mutta lähietäisyydeltä huomasin hänen olevan jo vaarallisesti alkoholimyrkytyksen partaalla. En saanut heti selvää hänen sanoistaan, johtuen nautitusta alkoholinmäärästä ja täytyy itsekin myöntää, että olin nauttinut muutakin, kuin kansalaisluottamusta (vapaalla, kun olin)

A-rapun skinari huusi minulle räkä lentäen ” Sä oot vittu dösäkuski! Etkö vain?”

-Kyllä, Kauko Raumala, hauska tavata, vastasin hänelle ja koitin olla kohtelias.

Mutta turhaan, kovana oikeistolaisena hän ei tulisi kulttuuritapahtumaan etsimään uusia ystäviä. Päinvastoin.

”Sä oot oikeasti dösäkuski, eiks sua rakastettu lapsena, kun päädyit dösäkuskiks? Mikä vittu sua vaivaa pelle?”, tivasi kovana oikeistolaisena tunnettu A-rapun skinari minulta.

- Ei tarvitse hermostua, olen nyt vapaalla, jätetään työasiat toiselle ajalle, jooko? Kysyin häneltä.

” Sä oot päivät kusisessa dösässä ja kaikenlisäksi pyörit sen kusisen monivammaisen kanssa. Mikä sua oikeasti vaivaa? Miks oot täällä mun ostarilla?” kysyi A-rapun nationalisti minulta.

Itseäni alkoi jo hieman ärsyttää hänen kysymyksensä ja Hartsan haukkuminen oli kyllä ala-arvoista. Hartsan virtsanpidätysongelmat eivät mielestäni kuulu Roihuvuoren kovimmalle oikeistolaiselle (yksityisasia, eikö vain rakkaat lukijani)

Tilanne alkoi tuntua painostavalta ja aloin pelätä fyysisen koskemattomuuteni puolesta. Olen ennenkin ollut tämänkaltaisissa tilanteissa ja ne ovat aina päätyneet väkivaltaisesti. Mutta se elämä on takana päin ja minä olen uusi mies. Uuteen miehuuteeni ei kuulu kulttuuritapahtumissa väkivallan käyttö, joten olen vaihtanut väkivaltaisuuteni oveluuteni. Tämän takia tein hänelle klassisen ota tai jätä tempun.

-Anteeksi. Voinko antaa sinulle kympin, jolla saisitte hieman janojuomaa? Vastasin ovelana. Vanha kikka, jonka avulla pääsen ongelmista eroon( useimmiten).

”Vanha homo! Koitatko ostaa mua, dösäkuski? Vittu, mikä pelle! Pyöri sä vaan ympyrää sen nelivetohomo kaverisi kanssa, tää ei jää tähän!” vastasi nyt kympin rikkaampi oikeistolainen ottaessaan kympin kädestäni.

Seurasin hänen kulkuaan paikalliseen elintarvikeliikkeeseen ja heti hänen astuttuaan sisään, lähdin juoksemaan turvaan. Juoksin suoraan tulisuontien roskakatokseen piiloon. Minä olin juuri joutunut poliittisen terrorin kohteeksi ja vieläpä Roihuvuoressa. Luulin tämän olleen ihanneyhteiskunnan, mutta näköjään käytännöntoteutus ei ole kovin onnistunut.

 Katseellani seurasin miten kovana oikeistolaisena tunnettu A-rapun skinari astui elintarvikeliikkeestä läpinäkyvän hedelmäkassin kanssa, joka oli täynnä punaisia paholaisen tölkkejä.

 Olin sillä hetkellä niin suuttunut, että päätin lopettaa henkilökohtaisen alkoholinkäyttöni siihen tilanteeseen. Kyllä, minä Kauko Raumala lankesin polvilleni Tulisuontie 4:n roskakatoksessa ja puhuin Jumalani kanssa humalastani. Enää ikinä, ei tulisi tämä mies kulkemaan maan päällä päihtyneenä, ei ikinä, ei ikinä ikinä ja ei ikinä. Koin suorastaan hurmoksellisen uskoontulosta johtuvan jumalallisen lämpimän pasaatituulen hyväilevän poskiani ja sieluani ollessani polvillani roskakatoksen hämärässä. Jumalani puhui minulle poikansa Jeesuksen kautta. Seuraavat havaintoni saattavat hämmentää tottumattomampia lukijoitani, mutta jatkakaa lukemista, edes tulevien lastenne takia.

Jumalallisen pasaatituulen puhaltaessa kasvojani, edessä olevasta tummanharmaasta sekajäte roskatynnyristä kömpi Jumalani poika Jeesus. Kyllä, voitteko kuvitella? Lapsuuteni idoli ilmielävänä edessäni. Menin sanattomaksi, mutta onnekseni Jeesus hoiti puhepuolen. Hän alkoi puhumaan raskaalla, jumalaisella, mutta silti inhimillisellä äänellä minulle. ”Kauko Raumala, nouse edessäni, nouse poikani, nouse!” käskytti Jeesus minua. Nousin polviltani ja kohotin käteni ylöspäin ihmeen kunniaksi. ”Laske vain kädet alas, poikani Kauko. En ole täällä virkatehtävissä” Jeesus vastasi minulle. 

Laskin käteni, koska tälle miehelle ei sanota EI.

” Kauko, sinä saat toisen mahdollisuuden. Minulla on sinulle tehtävä ja sen johdosta sinun on raitistuttava. Tämä on loppuelämäsi ensimmäinen päivä, oletko valmis muutokseen?” kysyi Jeesus minulta.

Vastasin tietenkin olevani valmis, valmis uuteen elämääni. Valmis tulevaan jumalalliseen tehtävääni. 

Huusin suoraa kurkkua siellä roskakatoksessa ”Kyllä, Kyllä Jeesus. Aina vain Kyllä, Jeesus”

Tämän jälkeen kaiken täytti puhdas valkoinen valo, joka sokaisi minut täysin.

Koko roskakatos kylpi täydellisen valkoisessa valossa, peittäen kaiken muun ja sitten yhtäkkiä kaikki palautui normaaliksi. Jeesus oli poistunut Tulisuontien roskakatoksesta. Ujosti huhuilin jonkin aikaa Jeesusta, mutta hän oli poissa. Varmuuden vuoksi tarkastin vielä tummanharmaan sekajäteroskiksen, mutta turhaan, siellä oli vain jonkun hylkäämät VHS videot, ei Jeesusta.

Kuva otettu noin 3,5 minuuttia Jeesuksen
ilmestymisen jälkeen.

Rakkaat lukijani tämä on merkillistä ja täytyy tunnustaa, että ensimmäistä kertaa vuosiin tunnen oloni todella hyväksi. Jo ennen Jeesuksen ilmestymistä, Hartsan kehotuksista viisastuneena lopetin lääkäreillä ravaamisen ja heidän määräämien myrkkyjen syönnin. Ennemmin uskon Hartsaan, kuin jotain vuosikausia kirjastossa todellista elämää paossa ollutta nörttiä.

Mutta se siitä, mitään muuta mainitsemisen arvoista ei viime viikolla tapahtunut. 

Ensi viikkoon, päivitän, jos jotain tapahtuu.